heppakavereita

Kattoin eilen ihan sattumalta jotain uutisia, en oo varmaan sataan vuoteen kattonut. Noh, mietin et mihin tää maailma on menossa. Siellä kerrottiin jotain kansanedustajien poissaoloista, kuka ollu eniten poissa jne. Ketä kiinnostaa? Varmaan jotain kovinki poliitikasta kiinnostuneita. Sitte uutisoitiin jotain kaloista, alamittaiset kalat on palautettava takaisin veteen ovat ne sitten kuolleita tai eläviä. Hei haloo kuolleita kaloja nakata veteen takas? HYI HELE!! Sama kai se sit kalastajilla ottaa se mukkaa? Jossai hesan järvissä on joku kalatarkastaja, joka käy vittu mittanauhalla kattoo eihän vaan ole kalat alamittaisia. Jos ottaa alamittaisen kalan, siitä voijaan tehdä rikosilmotus! Että olkaapa kalastajat tarkkana.

Eilen päädyttiin puhumaan jostain nuista afrikan eläimistä, sarvikuonoista, norsuista jne. Jossain vaiheessa aloin ääneen pohtimaan, että miten sarvikuonot esimerkiksi et hautuuko ne myös niitä muniansa niinku kanat sun muut. Pian selvis sitten mullekki, ettei ne mittää munia pyörittele vaan syntyy se oikee penikka heti. Heh, mää jotenki aattelin et niillä tulee kans munana eka se poikanen :D Joo, mut nyt taas viisaampana. Ootteko te tienneet sitte tuota? Suvi ei ainakkaa oo, ethän? :D Rikulla on yks huippu peli puhelimessa, johon oon jääny koukkuu. Siis se on semmonen missä pitää arvata kaikkia merkkejä ja logoja! Oon kohta päässy koko pelin läpi.. Hehee!

Oon luullut, et tunnen tämän oman seutuni ku omat taskut. Kuinkas ollakkaan, mää eksyin eilen kolmannen kerran tänne Kaakkuriin. Onkohan mulle tulossa joku dementian tyylinen juttu? Mä melkein 2 tuntia käveleskelin vittu missä sattuu ja tuumasin et hemmetti mää en löyä kotia.. Olin vielä yksin. Menin samoista paikoista pariki kertaa ohi, no onneksi löysin sitte sittarin niin kyllä mää sieltä kotia osasin :D Mut kello oliki jo niin paljon, ettei sitä kotia kerennyt niin tallille suoraa ja sitte illalla kotio. Mulla oli järkky nälkä, en ollu kerenny koko pvänä syömää vielä niin aina ku on kauhee nälkä ja meen kottii niin sata varmasti meillä ei oo mitää ruokaa siellä. Mut nyt! Mulla tuli ihan valinnanvaikeus mitä ottaisin! Oli riispuuroo, hampurilais vermeet, keittoa yms. Tein entten tentten ja päädyin keittoon.

Aloin eile kattelee vanhoja kuvia ja muistelee kaikkia heppakavereita vuosien varrelta. Niitä on ollut kyllä monta, kaikki yrittänyt hoitaa parhaimpansa mukaan. Oli ennen päiviä, että kävin kolmella tallilla samana päivänä. Rasittavaa oli vaan se vaatteiden vaihto ja se, et lähinnä vanhemmat joutu kuskaan kun jaksanut mittää 20 km pyöräillä ja ei sitä ois varmaa aikaakaa ollu. Kyllähän äiti monesti sano, että pitääkö sitä täälläki asti käyä hevosia hoitaa että eikö yks riitä jne.. En mää sillon pahemmin tajunnut, että polttoainettahan siinä kuluu ihan hulluna. Mutta jos mulla ois ollut vaan yks hoitohevonen, en mä ois saanut niin paljoa kokemusta kaikenlaisita ja sitten ehkä oppii ottamaan vastuuta siitä hommasta. Ei ne hevoset itestään hoidu, karsina pitää siivota joka päivä ja hoitaa ja liikuttaa jne.. Ja kouluhan tietty kärsi, ku joutu lintsaan niin paljon et kerkes tallille :D

Hevosia tuli ja meni, milloin mikä aina myytiin tai lopetettiin. Kaikki kuitenki jäänyt mieleen ja kaikilta jotain oppinut. Harmi, ku nuihin kiintyy niin helposti, sitten kun yhteinen retki päättyy niin yhyy sitte märistään ties kuinka kauan :D Aina se on niin ärsyttävää, joskus kohdalle sattuu niin hyviä hevosystäviä, että niiden perään märisee sitten vuosia..

Jos nyt jostain hepasta vähän kirjottelis, niin edesmenneestä Pekasta ♥ Pekka oli vähän mielenvikainen ja sitä piti aatella välillä ehkä vähän erillä tavalla.. Venäjän tuonteja, vuonna 1999 syntynyt, suku tuntematon joten liekkö edes hevonen.. Mutta Pekka oli tosi kiva! Ratsastaessa enemmän varmaan hyppi pystyyn ja pukitteli, mitä liikku eteenpäin. Sitten kesken laukan saatto vetää vaan stopit päälle ja pomppi eikä kaasu toiminut. Oli sillä myös hyviä päiviä, kyllä se myös välillä liikku tosi nätisi etenki jos osasi ratsastaa. Toisia hevosia välillä saatto hampaat irvessä karkottaa pois, oltii sitten ratsastamassa tai ei..

talvi 2006, 

Pekka töpöhäntä, Pekka Puupää, Mustapekka.. Kaikki niin osuvia nimiä :)

kevät 2008

Pekka oli kyllä just semmonen, että siitä joko tykkäs tai ei. Pekan taluttamisessa oli ihan normaalia pitää kypärää päässä, suitset, piiska, pitkä naru.. Tuulinen päivä ja Pekan kanssa peuheemista voisi melkeimpä sanoa jo itsemurhayritykseksi. Pekkaan tutustuin Ponipihalla joskus milloin se sinne tulikaan. Aloin sitä sitten hoitelee, sillä oli usiampikin hoitaja, mutta jostain ihmeen syystä ne pian karsiutu minuun ja Satuun. Satu loppuen lopuksi osti Pekan itselleen, kun se piti r-koulusta saada poissa. Eihän se sinne soveltunut. Äimiskälle jatkoi Pekan matka, jatkoin siellä hoitelemista. Se oli ihan mielenkiintoista aikaa, kun Pekka yrittää sopeutua äimiskän meininkiin. Voi Pekka oli niin ihanan herttainen, vaikka olihan se aina yhenlaista sen kanssa lähteä liikenteeseen. Siitä kun ei ikinä tiennyt, mitä se tekee. Ei se pahaa kenellekkään halunnut, mutta välillä saattaa joku ruuvi vinksahtaa päässä.. Vaikka terve se hevonen oli muuten, korvien välissä saatto muutama aivosolu puuttua. Tähän maailmaan mahtu paljon ihmisiä, jotka eivät Pekkaa ymmärtäneet, mutta kyllä Pekalla jonkinlainen kannattajajoukko oli :) Mää voisin kirjottaa vaikka tunnin vaan Pekasta ja meidän yhteisistä kohelluksista, se oli niin persoonallinen elukka ettei toista! Mutta oikeestaan, tuskin ketään kiinnostaa kun eivät hevosta tunne.

Pekka oli kyllä niin kokemusrikas hevonen. Vuonna 2008 eli noin neljä vuotta sitten Pekka jouduttiin lopettamaan, erään tapaturman johdosta. Vai sanotaanko sitä tapaturmaksi, tahallisen teon vuoksi. En jaksais tähän selittää koko juttua, mutta Pekan eräs hetkellinen vuokraaja suoraan sanottuna rikkoi hevosen silmieni edessä. Tilanne kävi niin nopeasti, enkä edes kerennyt puuttua asiaan. Tai ainakaan tajunnut. Talliin hevonen tuli kolmella jalalla ja olin ihan sanaton. Olin ihan paineissa, tää kaikki on mun syytä pyöri vaan mielessä. Kauan siitä itteäni syytinki, vieläkin mietin voi kun olis tajunnut tilanteen vakavuuden siinä vaiheessa. Tyttö vielä kehtasi päin naamaa valehdella omistajalle asiasta.

Sen tytön kanssa tekemisessä oleminen ei muutenkaa ollut mikään paras vaihtoehto, huonoja vaikutteita kun tartutti muihin. Onneksi olin ite fiksu enkä lähtenyt mihinkään laittomiin typeryksiin mukaan. Aijemmin tuolloin tapahtuma päivänä tehtiin yhdessä aamutalli eräällä toisella tallilla, oli kiire sieltä pois joten tyttö miltei pakotti minut tekemään hommat huonosti :D Kauheeta, siis mikä sen ärsyttävämpää ku siivota karsinaki huonosti??

Pikku vinkki, älkää olko tyhmiä! Älkää IKINÄ tehkö mitään salaa toiselta! Yritetään kaikki olla kunnon kansalaisia, niin kaikille menee hyvin. Ihmiset on kyllä niin idiootteja. Anteeksi Pekka, voi kun voisi siihen päivään palata niin muuttaisin kaiken!

Lepää rauhassa, Buran

1999-2008

♥

Doyher Prince of Tides "Tide"
Kiimingissä

Turhaan kuitenkaan tätäkään taas vatvoo, katse eteen päin vaan. Kaikesta taas oppii. Nyyh ikävä Aurooraa ja Bellaaki, niiden kanssa oli niin kiva peuhata. Mut nekin sitten lähtivät uusiin koteihin, samoten Giovanni ja pikku Hermanni! Mitäs vielä, Elmoa hoitelin äimiskällä ja kävin sen mukana kisoissa hoitajana. Ja Tide! Tide on kyllä aivan huippu poni! Sitäkin käynyt hoitaa aina missä onkaan, hietasaaressa, pikkaralassa.. Nyt kyllä vissiinki vielä Kajaanissa, joten sinne vähän pitkä matka. Minkä ikäinen Tide olikaan kun sen kanssa alettii touhuamaan, oliko se 2-vuotias. Nyt se on jo seittemän! Oho! Sen kanssa käytii näissä kyvyt esiin tapahtuma? Joku semmonen :) Ja näyttelyissä ja kisoissa. Tide on huippu! Lore ja Veikonki kanssa ollu paljon tekemisessä, ne oli semmosia harrastepolleja. Ihana oli mourungin maastoissa käyä maastoilee, kentällä olivat vähän raakileita mutta kokemusta niistäkin sai paljon! Ja Wilma! Ja Koppi ♥♥♥♥♥♥♥ maailma sulosin! Lepää rauhassa Koppi <3 Niin ja Dianaki ihana <3 Se oli kans todella kiva tamma, vähän tammamainen ja osasi hyvin pelotella pikkutyttöjä, joskus isompiakin. Mutta huippu heppa, voisin vaikka omaksi ottaa. Ensimmäiset hoitohepat oli Dolly ja Babar, ne oli silloin pikku shettisvarsoja. Ei enään ole olleet kuvioissa, nekin myytin kauan aikaa sitte maailmalle. Sitten oli Tomu <3 Tomu kans ihana löllykkä polle, nykyään menee jossain etelässä. Toivottavasti jo eläkepäivillä :) Jiristä en oo mitään maininnut, se nyt ei olekkaan mikään entinen hoidokki. Jiri varmaan tulee olemaan elämäni pitkäaikasin heppakaveri, monia vuosia takana päin ja monia vuosi edessä päin :) Kunnes kuolema meidät erottaa :D Joo onhan nuita heppoja ollu. 

Tide 3 vee

Majell's Little Aurora "Auroora" 4 kk ikäinen 

Auroora 1 vee

Bella ja Auroora

Lady Diana, kesä 2008

Koppi ♥ rip 1985-2011

pieni oripoika Hermanni ja Giovanni! Karvamörsselit..

Villiveikko

rodeopolle Linnelori

Jirppana <3

Jirin kanssa joskus vuosia sitte..

Nukahikko? 

Aloin innostuu kertoon jostain ei niin kiinnostavasta jutuista, vaihteeks. No, ainahan ne voi skipata yli. Mietin just, et millon täällä ois jotain kiinnostavaa.. Annoin mää yhen elämänohjeen, älkää olko tyhmiä. Oisinkohan mää nyt tarpeeksi avautunut ja kaikkee mahdollista taas. Kerroinko jo, että vittu unohin sinne valmistujaisiin tuua sen mun ystävänikirjan! Multa puuttuu vielä monien raaputukset sieltä, yhyy! Mut kyllä mä saan ne kerättyä. Joo, pitää mennä niin nähdään moikka!